Aikamatka lapsuudenkotiin

Kun olin vasta pieni poika, makasin usein sohvalla kuunnellen isäni rauhallista kitarointia, joka muistutti soundeiltaan kovasti 70-luvun Eaglesia. Televisiokin oli yleensä päällä, mutten useimmiten keskittynyt siihen kovinkaan paljon. Se oli tuo isäni kitarointi, joka sai minut viihtymään ja rauhoitti.

Noista hetkistä on vierähtänyt jo vuosia, mutta nostalgialla on toisinaan tapana kuljettaa meitä takaisin rakkaimpien hetkiemme äärelle.

Kun olin jokunen aika sitten käymässä vanhemmillani ja isäni tarttui taas tuohon vanhaan akustiseen kitaraansa ja alkoi näppäilemään niitä samoja kappaleita kuin aikoinaan, kuljetti nostalgia minut sekunneissa takaisin sille samalla sohvalle, vanhaan kotitaloomme. Hetkessä olin jälleen se sama pieni poika kuuntelemassa isäni kitarointia.

On lohduttavaa tietää, että meillä on nostalgian kaltainen keino palata ajassa taaksepäin.

Vaikka menneiden muisteleminen voi joskus tehdä kipeääkin ja vetää olon haikeaksi, on nostalgiassa mielestäni silti jotakin rauhoittavaa.

Etenkin näin aikuisiällä ja perheenisänä, kun on paljon kannettavaa vastuuta, on joskus mukava palata edes hetkeksi takaisin lapsuudenkotiin elämään huolettoman pienen pojan elämää.

Instagram: villevento | LinkedIn: Ville Vento Twitter: @VilleVento

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s