Luppoaika

Ennen mobiilipelien vallankumousta, sosiaalista mediaa ja oikeastaan älylaitteita yleensäkin sitä tuli kaikki ylimääräinen luppoaika enimmäkseen vain pyöriteltyä peukaloita.

Muistan jo pienestä pitäen vihanneeni suunnattomasti esimerkiksi odottelemista. Odottelemista parturiin, hammaslääkäriin, työhaastatteluun, pankkiin ja niin edelleen.

Odotteleminen on mielestäni kallisarvoisen ajan hukkaan heittämistä. Sillä sitä aikamme täällä maan päällä on, erittäin kallisarvoista.

Onhan sitä toki joskus mukavaa olla ihan omissa ajatuksissaankin, ilman mitään häiriötekijöitä, mutta kyllä senkin tekee mielellään jossain muualla kuin hammaslääkärin odotushuoneessa.

Nykyään minun tai kenenkään muunkaan ei onneksi tarvitse heittää aikaa hukkaan odotellessamme jotakin. Kun odottelemisen johdosta syntyy ylimääräistä luppoaikaa, sitä voi uppoutua vaikka Twitterin mielenkiintoisiin keskusteluihin, lukea uusimpia uutisia tai pyydystää pari hassun näköistä otusta Pokemon Go -pelin parissa.

Luppoaika -sana alkaa menettämään entistä enemmän merkitystään koko ajan kun ajankäyttömme tehostuu. Senkin aikaa kun meillä ei ole muuta tekemistä voimme kehittää itseämme, oppia uusia asioita, vaihtaa ajatuksia muiden kanssa tai ihan vain viihdyttää itseämme (älkää ajatelko tätä kaksimielisesti).

Ymmärrän, että etenkin monia vanhempia ihmisiä ärsyttää kun suuri osa nuoremmista ihmisistä on jatkuvasti puhelimiensa kimpussa. Tämäkin johtuu enimmäkseen vain siitä, että he eivät ole täysin tottuneita asiaan. He ovat eläneet suurimman osan elämästään ilman minkäänlaisia älylaitteita, joten totta kai se on heille outoa. Mutta vaikka asia olisi joillekin meistä outoa, ei se tarkoita automaattisesti sitä että se olisi huono juttu. Jos näemme ihmisiä kuluttamassa luppoaikaansa puhelimiensa parissa, esimerkiksi bussissa istuessaan, emmekö voisi ajatella että se on pelkästään hyvä asia. Tuo sama ihminen saattaa silläkin hetkellä olla oppimassa uutta ja kehittämässä itseään. Tai vaikka kirjoittamassa seuraavaa blogikirjoitustaan (tykkään muun muassa itse kirjoittaa paljon puhelimellani).

Kirjoitin aikaisemmin läsnäolon tärkeydestä digiaikana. Läsnäolo on asia, joka meiltä digiajan ihmisiltä meinaa helposti unohtua. Jos vietämme aikaa jonkun toisen ihmisen kanssa, muistetaan olla läsnä ja suoda aikaamme myös hänelle.

Mutta, jos satumme olemaan yksin ja meillä on ylimääräistä aikaa käytössämme, käytetään se aika juuri niin kuin haluamme sen itse käyttää. Vaikka siellä somessa. Sillä se ei ole kenenkään muun asia.

Ai niin, on hyvin mahdollista että luit tämänkin kirjoituksen luppoaikaa kuluttaessa.

Instagram: villevento | LinkedIn: Ville Vento Twitter: @VilleVento

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s