Läsnä

Läsnäolo. Ymmärrämmekö me digiajan ihmiset riittävästi sen merkitystä? Läsnäolo ei ole vain sitä, että olemme fyysisesti paikalla jossakin, esimerkiksi kotonamme. Sitä voi kököttää perheensä kanssa siellä neljän seinän sisällä vaikka kokonaisen päivän, olematta juuri kertaakaan kunnolla läsnä. Ja tämä on sääli.

Niin paljon menee asioita ja tilanteita ohi, kun emme ole läsnä.

Melko aktiivisena somettajana, ja nykyisin myös bloggaajana, sitä tulee vietettyä tovi jos toinenkin älylaitteiden tai tietokoneen äärellä. En uskalla laskea kuinka monta minuuttia tai tuntia vuorokaudessa (keskimäärin) sitä tuleekaan jotakin näyttöä tuijotettua. Televisio voidaan toki laskea myös tähän samaan kategoriaan, näyttö se on sekin.

Voidaksemme olla enemmän läsnä arjen hetkissä meidän ei kuitenkaan tarvitse olla kokonaan pois somesta (tai olla täysin pelaamatta vaikka sitä Pokemon Go:ta).

En esimerkiksi somen kohdalla enää nykyään usko varsinaisiin lakkoihin (vaikka vielä tovi sitten olinkin toista mieltä asiasta). Somessa voi olla oman mielensä mukaan enemmän atai vähemmän aktiivinen, mutta varsinaiseen lakkoon ei kannata mielestäni ryhtyä. Meidän on nimittäin aika hyväksyä se, että digitaalinen elämä alkaa olla jo samalla tavalla osa jokapäiväistä elämäämme kuin moni muukin asia.

Mutta, se mitä meidän kannattaa tehdä on miettiä missä tilanteissa tuijotamme sitä näyttöä ja kuinka paljon aikaa vuorokaudessa siihen oikein kulutamme.

Jos tapaamme kavereitamme, sukulaisiamme tai oikeastaan ketä vain, on tärkeää osoittaa, että todella arvostamme sitä toisen ihmisen meille jakamaa kallisarvoista aikaansa. Se sinulle tai minulle jaettu aika ei ole ikinä nimittäin mikään itsestäänselvyys. Ja jos tuijotamme enemmän sitä puhelimemme näyttöä kuin kaveriamme, jokin on pielessä. Silloin emme ole läsnä. Sama pätee myös siihen oman perheen kanssa vietettyyn aikaan. Ei vietetä joka ikistä hetkeä siellä kotona tai reissussa jonkin näytön ääressä vaan luodaan myös tarpeeksi niitä läsnäolon hetkiä rakkaillemme.

Ai niin, mitä se läsnäolo sitten oikein on? Minun mielestäni se on kuuntelemista, juttelemista, silmiin katsomista ja yhdessä nauramista (tai vaikka itkemistäkin). Voi se olla joskus vain miellyttävää hiljaisuuttakin ihmisten välillä.

Instagram: villevento | LinkedIn: Ville Vento Twitter: @VilleVento

2 kommenttia artikkeliin ”Läsnä

  1. Me vanhat (52) ihmiset mietitään ja ollaan huolissaan just tuosta asiasta.
    Kun meidän perhe, tällä hetkellä 13 aikuista ja 2 lasta ollaan yhessä, mä kyllä sanon jos kaikki on vaan koneella tai kännykällä.
    Osallistu kastehelmi kulhojen (5) arvontaan mun blogissa.

    Tykkää

    1. Kyllä, ja tästä asiasta pitää olla huolissaan. Jos kaikki aika kuluu vain näyttöjen tuijottamiseen, meiltä menee elämää paljon ohi.

      Tämä ei tosiaan tarkoita etteikö saisi somettaa, pelata tai viettää ollenkaan aikaa älylaitteiden tai tietokoneen äärellä, mutta rajansa kaikella. 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s