Kasvu ihmisenä

Ennen kuin aikoinaan menin armeijaan, moni minua vanhempi ihminen puhui siitä, kuinka armeija kasvattaa pojista miehiä. Vaikka olin 18 vuotta täyttänyt ja näin ollen täysi-ikäinen ennen varusmiespalveluksen aloittamista, olin henkisesti vielä pikku poika. 9 kuukautta myöhemmin ja armeijan käyneenä olin edelleen sama pikku poika. Karaistunut kyllä, mutta en kokenut että olisin muutoin henkisesti juurikaan kasvanut.

En nyt väitä, etteikö armeija voisi toimia henkisenä kasvuntekijänä. Olemme kaikki yksilöitä ja koemme kaikki eri asiat eri tavoin.

Meillä on jokaisella omat elämänkokemuksemme, jotka kasvattavat meitä ihmisinä.

Nämä kokemukset voivat olla esimerkiksi iloisia, surullisia, traumaattisia tai niihin voi liittyä suurta vastuuta. Itselle moni tähän astisen elämäni kasvuntekijöistä on syntynyt kantapään kautta. Olen mokannut jotenkin ja oppinut virheistäni.

Mikään ei kuitenkaan ole kasvattanut minua yhtä paljon kuin oman tyttäreni syntymä. Se saattoi olla se hetki, kun minusta viimein kasvoi aikuinen ja tämä tapahtui kuitenkin ollessani jo 24-vuotias. Nyt, noin 2,5 vuotta myöhemmin olen huomannut, että tämä suuri vastuu joka minulla ja puolisollani on joka päivä varjeltavana, kasvattaa minua koko ajan aivan valtavia määriä.

Vanhempana oleminen kattaa kaikki mahdolliset tunnetilat ilonkiljahduksista raivoon ja siksi se toimii minun kaltaiselle, yleensä melko rauhalliselle ja seesteiselle persoonalle niin tärkeänä kasvuntekijänä.

Tyttäreni syntymän jälkeen moni asia on muuttunut. En enää käytä holtittomasti rahaa, vaan minusta on tullut jopa liian pihi ainakin itseeni liittyvien asioiden suhteen. Kaikki heräteostokset ovat jääneet kokonaan pois (mikä on vain hyvä asia) ja minulla ei varsinaisesti ole enää tarvetta omistaa mitään.

Yritin vielä muutama vuosi takaperin ostaa onnellisuutta, mutta materialismi voi parhaimmillaankin tarjota vain hetkittäisiä onnen tunteita, ei ikinä mitään kovin pitkäkestoista.

Yksi mielenkiintoinen muutos on myös se, että suhtautumiseni ympärillä oleviin mielipiteisiin on nykyään täysin erilainen.

Ihmisten mielipiteethän ovat tunnetusti kuin peräreikä (kaikilla meillä on sellainen) ja kaikkia ei voi eikä pidäkään miellyttää tässä maailmassa. Meidän jokaisen tulee seurata omia vaistojamme ja tehdä niin kuin koemme omaksi parhaaksemme.

Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että meidän tulisi kaikkien olla narsisteja.

Pointtini on se, että älä ikinä toimi ainakaan liikaa sen mukaan, mitä muut sinusta ajattelevat. Vain sitä kautta voi löytää sitä todellista onnellisuutta.

”To be yourself in a world that is constantly trying to make you something else is the greatest accomplishment.” -Ralp Waldo Emerson

Instagram: villevento | LinkedIn: Ville Vento Twitter: @VilleVento 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s